Hallituksen esitys lukion oppimisen tuesta ja paljon kysymyksiä ilmassa?
Hallituksen esitys oppimisen
tuesta ja mahdolliset vaikutukset työhöni lukiossa
Nyt ollaankin jo kesän kynnyksellä
ja ansaittu loma häämöttää. Koko lukuvuoden olen saanut tehdä työtä, josta
pidän yli kaiken. Saan tehdä työtäni lukiossa ennaltaehkäisevällä työotteella,
ettei suurempia haasteita, putoamisia ja keskeyttämisiä pääsisi syntymään.
Tosin liian pienet resurssit ovat yhtenä haasteena, kuten monessa muussakin
lukiossa.
Kaikeksi onneksi
ennaltaehkäisevää työotetta mahdollisesti aletaan painottaa myös peruskoulussa
uuden esityksen myötä. Onhan se ollut siellä ennenkin, mutta se on jostain syystä
jäänyt lapsen kenkiin. Olen kirjoittanut tietokirjoja ja artikkeleita, jotka ovat työnkuvan kautta korostaneet ennaltaehkäisevää työotetta erityisopettajan työssä sekä ylipäätään oppimisen tuesta ja saanut
onneksi tehdä sitä työtä yläkoulun laaja-alaisena erityisopettajana pitkän uran.
Ja se on kantanut hedelmää saadessani nyt lukiossa työskennellä entisten
oppilaideni kanssa uudestaan. Hieno juttu, että tähän aletaan kiinnittää
entistä enemmän huomiota peruskoulussa, jotta vältyttäisiin lisääntyvältä
korjaavan tuen määrältä. Korjaava tukihan on huomattavasti kalliimpaa kuin ennakolta
ajoissa tuettu. Ei pelkästään rahallisesti, vaan lasten ja nuorten
minäkäsityksen ja itsetunnon näkökulmasta. Parannuksena peruskoulussa esitetään
myös erityisopettajien ja muidenkin opettajien hallinnollisen byrokratian eli paperinpyörittelyn
vähentämistä toisin sanoen pedagogisten asiakirjojen määrän vähentämistä. Loistava uudistusesitys!
Tästä varmasti irtoaa lisää aikaa ja voimia sille tärkeimmälle eli oppilaille, jos tämä toteutuu.
Mitä ovat tehtäväni lukiossa?
Lukion erityisopettajan tehtäviäni ovat muun muassa opiskelustrategioiden ja - taitojen opettaminen, oppimisen vaikeuksia ennaltaehkäisevä työ sekä oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen. Minun yksi päätehtävistäni on auttaa opiskelijoita kehittämään omia opiskelumenetelmiään ja -taitojaan, joilla kompensoida oppimisvaikeuksia, ja suunnitella ja seurata nuoren tarvitsemia oppimisen tuen järjestelyjä. Minun täytyy olla jatkuvasti kartalla uusista menetelmistä ja kehittää niitä sekä osaamistani kokoajan lisää.
Opiskelustrategiat
ovat aina yksilöllisiä jokaisella opiskelijalla, on kyse sitten lukivaikeudesta,
neurokirjon tai ylipäätään toiminnanohjauksen ongelmista, muista oppimisen haasteista tai opiskelijalla ei vain opiskelutekniikat ja -taidot ole vielä kehittyneet, joka on
nykyään tosi yleistä lukiossa eli nuori ei vain hallitse opiskelustrategioita. Erityisopettajalla täytyy siis olla kattava työkalupakki omassa varastossaan. Lisäksi
organisoin oppimisen tukea lukiossani ja tiedotan lukiolaisia oppimisen tukeen
liittyvistä asioista, kuten aineenopettajiakin useamman kerran kuussa, jossei välillä
viikossakin. Teen erityisjärjestelyjen vaatimat lausunnot ylioppilaskokeisiin
YTL:lle eli ylioppilastutkintolautakunnalle. Olen siis se henkilö, joka organisoi koko prosessin lukiossa. Minun tehtäväni on myös tukea ja konsultoida
aineenopettajia heidän työssään niin, että tuen muodot ovat tehokkaita,
riittäviä ja oikea-aikaisia oppitunneilla ja koetilanteissa. Olen myös opiskelijan
ja opettajan välissä avaamassa ymmärrystä ja helpottamassa kohtaamista esimerkiksi neurokirjoon kuuluvan opiskelijan
kuormitustilanteista ja muissa tuen tarpeista tai kertomassa, millainen
lukituki tehoaa kenellekin. Minun pitää hoitaa myös oppimisen tuen tiedonsiirto
ja nivelet lukion ulkopuolisten oppilaitosten kanssa sekä lukion sisällä
aineenopettajille. Teen sitä joka ikisen jakson vaihtuessa lukion sisällä. Lisäksi
lukion oppimisen tuki ja pedagogiikka ovat kehitysvaiheessa eli siinä erityisopettajan
rooli on luonnollisesti melkoisen suuri.
Nykyinen lukion tuen
järjestelmä perustuu siihen, että erityisopetus ja muu oppimisen tuki toimivat joustavasti rinnakkain eikä tuen vahvistuminen edellytä hallintopäätöstä. Erityisopettajat ja aineenopettajat tekevät yhdessä töitä nuorten oppimisen hyväksi. Nykyisin tuen resurssi saadaan kohdistettua hyvin opiskelijan kanssa tehtävään työhön,
joka on kaiken keskiössä. Onneksi selviän lukiossa pienemmällä byrokratialla kuin ollessani
peruskoulussa ja siitä liikenevän ajan annankin mieluummin lukiolaisille kuin
tietokoneelle.
Mutta mitä tapahtuikaan?
Olen lukenut useampaan
otteeseen vähän epäuskoisena hallituksen esitystä lukion oppimisen tuen
uudistuksesta. Minä olen itse uudistusmielinen kehittäjätyyppi ja käsittääkseni seuraan tiiviisti aikaani ja luen uusimpia tutkimuksia sekä artikkeleita, mutta mitä ihmettä on tapahtumassa? Olen tipahtanut kärryiltä. Nimittäin
rinnakkain aineenopettajien kanssa tehtävä tuki, joka vahvasti perustuu ennaltaehkäisyyn
ja siihen, että jokaisella on matala kynnys saada ajoissa apua, on mahdollisesti
kaatumassa. Miksi tulkitsen näin? Sekä SLEO (Suomen lukioiden erityisopettajat
ry) ja Karvi ovat molemmat tehneet aiemmin tänä lukuvuonna tahoillaan
resurssikyselyn, jonka mukaan lukioiden erityisopettajilla on jo nyt selkeitä resurssipuutteita.
Sen tiedän omasta työstänikin, jota yritän tehdä parhaani mukaan, miten
resurssit antavat myöden eikä todellakaan ole ongelmia, mitä tekisi työpäivien
aikana, päinvastoin. En vain ehdi yksinkertaisesti tehdä tällä hetkelläkään kaikkea sitä mitä pitäisi. Nyt hallitus miettii lisävelvoitteita, jotka perustuvat
byrokratian lisääntymiseen ja hallintopäätökseen eli minulta entisestään vähenisi työaika näin ollen
opiskelijoiden kanssa. Näinkö on? Eniten siis mietityttää hallinnollinen päätös, joka käytännössä
lisää erityisopettajan tietokoneen kanssa työskentelyä, koska mehän sen käytännössä suunnittelemme ja teemme ja rehtorit tai joku muu toimii leimasimena. Olen
yrittänyt käydä läpi hallituksen esitystä enkä saa vastauksia kaikkiin
kysymyksiini, joita päässäni pyörii. Ymmärrän ajatuksen toki tuen
yhtenäistämisestä, mutta en ymmärrä sitä miksi se tehdään tällä tavoin ja tällaisella
kiireellä? Minusta olisi parempi tutkia asiaa kunnolla, keskustella
asiasta tietävien ja toimivien kanssa, jotta saataisiin mahdollisimman
laadukasta jälkeä, joka tukisi mahdollisimman laajasti ja oikeudenmukaisesti
kaikkia tukea tarvitsevia. Kaiken kaikkiaan lukiossa tuen tarve on lisääntynyt todella paljon verrattuna entiseen.
Ennaltaehkäisevä tuki lukiossa
Ennaltaehkäisevät tukitoimet
ja matalan kynnyksen pääsy mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erityisopettajan
luo torjuvat tehokkaimmin ongelmien kasvamista. Jos opiskelija saa
tarvitsemansa tuen jo heti haasteiden ilmaantuessa, opiskelijan tilanne ei ehdi
vaikeutua ja moninkertaistua. Tarkoittaako hallintopäätös sitä, että resurssia annetaankin pääsääntöisesti
hallintopäätöksen saaneille opiskelijoille joka kohdentuu korjaavaan työhön? Minulla
erityisopettajana ei ole koulutusta opettaa esimerkiksi pitkää matematiikkaa,
englantia, fysiikkaa tai biologiaa. Jos hallintopäätös pitää lukiossa tehdä
eikä opiskelija suoriudu oppivelvollisuudesta ilman erityisopettajan jatkuvaa
oppiainekohtaista tukea, koska hänellä ei ole riittäviä taitoja, edellytyksiä,
eikä motivaatiota selvitä lukiosta alanko siis opettamaan oppiaineita näille
nuorille? Jos esimerkiksi opiskelija on laskenut alakoulun matematiikkaa
yläkoulussa yksilöllisten tavoitteiden mukaan ja tulee lukioon, mitkä ovat edellytykset selvitä lukion
matematiikasta ja edessä ovat vielä YO-kirjoitukset ja pohjalla on aito matikkavaikeus = dyskalkulia? Samaisella nuorella saattaa olla laajoja oppimisvaikeuksia, suppea sanavarasto, prosessointi hidasta ja luetun ymmärtäminen vaikeaa sekä vieraiden kielten oppiminen todella haastavaa. Miten toimin ja autan tätä nuorta? Tälläisellä profiililla lukiossa tarvittavat taidot kuten luetun ymmärtäminen ja tekstin tuottaminen ovat myös yleensä haasteena. Erityisopettajana minuun on sisäänrakennettu halu auttaa, mutta missä menee raja, etten enemmänkin aiheuta liikaa stressiä, ahdistusta ja vaikeuksia nuorelle? Lukiossa ei voi
yksilöllistää oppiaineita kuten peruskoulussa tai ammattiopistossa. Tämä vain
on todellisuutta nykylukioissa varsinkin ns matalan sisäänpääsykeskiarvon lukioissa,
joita taitaa suurin osa Suomen lukioista ollakin. Millä resursseilla ehdin
tehdä enää muuta tärkeää työtäni muiden opiskelijoiden kanssa tai otan
kokonaisuuden lukiossa haltuun, jos teen lukiossa pääsääntöisesti ns
erityisluokanopettajan työtä. Minusta tuntuu, että tämä voi tulla lukioille
kalliiksi, jo siitä näkökulmasta, että ennaltaehkäisevä tuki vähenee, joka
lisää korjaavan ja sen kalliimman työn määrää. Perusopetuksessa yritetään vahvistaa ennakoivaa tukea ja meillä vähentämään? Ymmärsinkö käytännössä asian oikein? Koska niitä resursseja ei ole luvassa, päinvastoin kun kuuntelee uutisia ja kuntien tilanteita. Onko kaikilla Suomessa asuvilla
nuorilla valmiudet suoriutua lukio-opinnoista? Tarvitseeko edes olla? Minä en selviäsi
edes yksityisopetuksella opiskeluista esim sähköpuolella ammattiopistossa,
vaikka kymmenen erityisopettajaa pitäisi kädestäni. Olen nähnyt sitä oppimateriaalia ja se menee ihan yli hilseeni.
Pitkään työtä tehneenä erityisopettajana
en ymmärrä tätä yhtälöä. Meille lukioon tulee iso joukko uusia opiskelijoita
syksyittäin, jotka siirtyvät oppimisen tuen piiriin vasta lukiossa. Nämä nuoret
ovat perusopetuksessa pystyneet kompensoimaan haasteitaan, mutta eivät enää
opintojen vaativuuden lisääntyessä pystykään siihen ja taustalla on yleensä
selvittämättömiä oppimisvaikeuksia, pääsääntöisesti lukivaikeuksia, mutta myös
muita haasteita kuten neurokirjon haasteita, laajoja oppimisvaikeuksia, laaja-alaisia kielellisiä häiriöitä, motivaatio-ongelmia yms. Opiskelijoiden tuen tarve ilmenee osalla vasta lukiossa.
Pyrimme erityisopettajina heti alusta alkaen nappaamaan heidät kiinni ja tukemaan heitä lukiossa.
Nivelvaiheessa mahdollisimman
nopeasti lukion alkaessa tarvitaankin erityisopettajien asiantuntemusta ja
ammattitaitoa, etteivät ongelmat kasvaisi näillä opiskelijoilla liian suuriksi.
Mutta jääkö minulla enää aikaa tälle työlle? Kuinka moni alkaa nyt tippua
lukiosta ja kuinka paljon korjaavan työn määrä kasvaa? Tällä hetkellä lukion erityisopetus
on kaikkien oikeus ja sen piiriin pääsee joustavasti. Minusta malli on todella
toimiva ja joustava. Lukioissa on alettu eriyttämään, käyttämään struktuureja
ja tukiopetusta. Monissa lukioissa on erilaisia tukipajoja ja useissa
tukikursseja kuten erityisopettajan vetämiä opiskelutekniikan kursseja sekä
aineenopettajien pitämiä matematiikan, äidinkielen tai vaikka englannin
tukikursseja, joissa usein erityisopettajat ovat omalla osaamisellaan tukena. Nämä
ovat yleisiä ja todella hyviä tukikeinoja opiskelijoille lukiossa. Loppuvatko
nämä todella hyvät ja lukiolaisia tukevat kurssit kaiken tämän keskellä eli
riittävätkö rahat, jos resurssit kohdistuvat hallintopäätöksen saaviin opiskelijoihin?
Muuttuuko lukion tehtävä?
Lukion tehtävänä on antaa
opiskelijalle valmiudet aloittaa korkeakoulututkintoon johtavat opinnot
yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Meidän tulee noudattaa lukion
opetussuunnitelmaa ja päälle päätteeksi taustalla odottavat YO-kirjoitukset.
Kuten aiemmin mainitsin, kumpaakaan ei voi yksilöllistää.
Nykyinen lukiolainsäädäntö
mahdollistaa lukiossa opiskelijalle paljon opiskelun joustoja: lukiossa on
sisäänrakennettu “yksilöllistäminen” siten, että 1⁄3 pakollisista ja syventävistä
opintojaksoista saa olla suoritettu arvosanalla 4, oppiaineissa on käytössä eriyttäminen
ja oppimisvaikeuksien huomioiminen, käytössä on erityisjärjestelyt kokeissa
(esim. lisäaika ja/tai pienryhmätila) lukioaikana sekä ylioppilaskokeissa, opintojen
hajauttaminen 2 - 4 vuoteen on mahdollista ja opiskelijalla on oikeus saada oppimisen
tukea ja erityisopetusta tarpeidensa mukaan oppiaineita kuitenkaan
yksilöllistämättä. Näiden tukitoimien ansiosta nuoren, jolla on oppimisvaikeuksia,
on mahdollista suorittaa lukio, mikäli hänellä on riittävät oppimisvalmiudet,
hän hallitsee peruskoulun oppimäärän ja hän on motivoitunut ja osallistuu
opetukseen. (lainattu SLEO-lausunto 13.5.2024)
Kysymyksiä ja ihmettelyä lisää?
Onko ratkaisuja?
Kenelle hallintopäätös
tehdään?
Mitä, jos nuori keskeyttää
opintonsa liian vaativina? Jatkaako hän enää missään? Ammattiopistossa on
osatutkintoja yms, joilla varmasti työllistyy paremmin. Lukiossa ei ole ja oppivelvollisuus on ohi? Mitä sitten?
Hallituksen esityksessä
sanotaan ”hyväksyttävillä tulee olla riittävät edellytykset suoriutua lukion
oppimäärän opinnoista”: Mitä ovat nämä riittävät edellytykset ja kuka tekee
kriteerit, millä työkaluilla? Minä en erityisopettajana halua luoda
epärealistista kuvaa selviämisestä, jos tiedän, että se haastaa liikaa ja syö
nuoren itsetuntoa. Kuka siitä vastaa? Lukio ei ole helppo koulu, vaan vaativa
ja tiedän, että joka lukiossa kehitetään oppimisen tukea tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla ja
tarkoitusperät ovat hyvät. Aidosti halutaan auttaa, eriyttää ja tukea opiskelijoita,
mutta mitä ovat ne ei riittävät edellytykset, joilla emme pysty vastaamaan
nuoren tukeen. Miten varmistetaan, että lukioon hyväksyttävillä on riittävät
edellytykset suoriutua lukion oppimäärän opinnoista? Miten toimitaan, mikäli
näin ei ole?
Toivottavasti näihin löydetään
oikeasti nuoria tukeva ja hyvä ratkaisu, ettei ilmaan jää liikaa epäselvyyksiä meillä, jotka
haluamme auttaa aidosti nuoria selviämään lukiopolullaan.
Aurinkoa kaikille
loppukevääseen, Tiina
SLEO
ry:n lausunto Hallituksen esityksestä eduskunnalle lukiolain ja eräiden siihen liittyvien
lakien muuttamiseksi (13.5.2024)
https://drive.google.com/file/d/1jraLpZXulIt6_SgtWm-23_zAoULIUzB4/view
Kommentit
Lähetä kommentti