Koko lukio ja koulu tukee - oppimisen tuki on yhteinen asiamme

Koko lukio ja koulu tukee - oppimisen tuki on yhteinen asiamme

 

 

 

Oppimisen tuki lukiossa ja peruskouluissa on uudistunut. Uudistus ei tarkoita vain uusia lomakkeita tai rakenteita, vaan ennen kaikkea muutosta ajattelutavassa: oppimisen tuki ei ole yhden ihmisen  vastuulla, vaan kaikkien yhteinen tehtävä.

Uudistunut oppimisen tuki tarkoittaa lukion ja perusopetuksen toimintakulttuurin muutosta. Se näkyy siinä, miten puhumme oppilaista ja opiskelijoista, miten kohtaamme heidät, miten reagoimme huoliin, miten tuemme opiskelijoita ja miten tuemme toisiamme opettajina.

Toimintakulttuurin muutos ei tapahdu yhdessä yössä. Se rakentuu hiljalleen pienistä teoista, asioista ja siitä, että kysymme kollegalta mielipidettä, otamme yhteyttä erityisopettajaan tai pysähdymme oppilaan ja opiskelijan viereen ja kysymme, miten menee. Kun koko lukio ja koulu tukevat, oppilas ja opiskelija eivät jää yksin. Eikä opettajakaan.

Oppimisen tuen uudistus on tuonut mukanaan tärkeän periaatteen, joka kuuluu sekä perusopetukseen että lukioon ”koko koulu tukee.” Tämä ei ainoastaan paranna tukitoimien laatua, vaan se tekee niistä vaikuttavampia ja opiskelijalle merkityksellisempiä. Sain itse tehdä töitä jo perusopetuksessa koulussa tällä mallilla, jossa kaikki opettajat tukivat oppimista, ei vain erityisopettaja. Se oli antoisaa, vaikuttavaa ja ennen kaikkea oppilaslähtöistä. Kun tuki ei ole yhden ihmisen varassa, vaan koko koulun yhteinen tehtävä, syntyy kulttuuri, jossa jokainen lapsi ja nuori voi kokea tulevansa nähdyksi ja tuetuksi. Muun muassa tietokirjani perustuvat tähän koko koulu tukee – ajatukseen. 

Yhdessä voimme rakentaa oppimisen kulttuuria, jossa jokaisella on mahdollisuus onnistua, omalla tavallaan ja omassa tahdissaan.

 

Varhainen puuttuminen on välittämistä

 

 

Oppimisen tuki alkaa siitä hetkestä, kun opettaja huomaa, että jokin ei suju tai on jollakin tavalla opiskelijalle vaikeaa. Se voi olla pieni muutos käyttäytymisessä, poissaolojen lisääntymisessä tai tehtävien kasaantumisessa, vaikeuksina ylipäätään oppimisessa tai opettaja huomaa vasta haasteet arvioidessaan lasta tai nuorta. Näissä hetkissä tärkeintä on, että huolen kanssa ei jää yksin. Tarvitaan yhteistyötä erityisopettajan kanssa. Mikään huoli ei ole koskaan liian pieni. Varhainen puuttuminen on välittämistä. Mitä nopeammin toimimme, sitä helpompi on löytää ratkaisuja, jotka tukevat opiskelijaa ennen kuin haasteet kasvavat liian suuriksi. Erityisopettajan työnkuvaan kuuluu vahvasti konsultointi ja yhteistyö opettajien kanssa. Joissakin tilanteissa tarvitaan myös moniammatillista yhteistyötä.

 

Yhteistyö tekee tuesta vaikuttavaa

 

 

Kun puhumme koko lukio ja koulu tukee - ajatuksesta, puhumme aidosta yhteistyöstä. Aineenopettaja, luokanopettaja, ryhmänohjaaja, erityisopettaja, opinto-ohjaaja, opiskeluhuolto ja huoltajat, joista jokaisella on oma tärkeä roolinsa. Mutta vielä tärkeämpää on se, että toimimme yhdessä ja välitämme.

Se tarkoittaa, että jaamme havaintoja, kysymme toisiltamme, ja rakennamme yhdessä kokonaiskuvaa opiskelijan tilanteesta. Usein jo yhteinen keskustelu tuo selkeyttä ja suuntaa toiminnallemme.

 

Yhteistyön ja varhaisen puuttumisen voima 

 

 

Oppimispolulla välillä kaikki onnistuu sujuvasti, välillä kompastellen. Me opettajat olemme etulinjassa havainnoimassa, milloin jokin ei ehkä olekaan kohdallaan. Juuri siksi varhainen puuttuminen ja tiivis yhteistyö ovat oppimisen tuen kulmakiviä. Pienikin huoli on merkki siitä, että kannattaa pysähtyä.

Huoli oppimisesta, motivaatiosta tai jaksamisesta ei aina näy suurina asioina. Se voi olla katse, joka harhailee, tehtävä, joka jää kesken, tekemättömät kotitehtävät tai poissaolo, joka toistuu. Näissä hetkissä on tärkeää, ettemme jää yksin huolemme kanssa eikä oppilaan ja opiskelijankaan tarvitse jäädä. Yhteyden ottaminen erityisopettajaan, opinto-ohjaajaan tai opiskeluhuoltoväkeen voi tuntua pieneltä asialta, mutta sillä voi olla suuri vaikutus. Oppimisen tuen asioissa luonnollinen ensimmäinen  yhteistyökumppani on erityisopettaja. Mitä varhaisemmassa vaiheessa toimimme, sitä helpompi on tukea ennen kuin haasteet kasautuvat. Itse olen jakanut tukena opettajille vuosia oppimisen tuen tsekkaus-tarkistuslistaa, jolla opettaja voi ensimmäisenä katsoa, miten toimia, tehdä ja kokeilla helpottamaan arjen työtä.

 

Yhteistyö ei ole lisätyö, vaan se on yhteistä työtä

Oppimisen tuki ei ole yhden ihmisen vastuulla eikä synonyymi sanalle erityisopettaja. Se on yhteispeliä, jossa jokaisella on oma roolinsa: aineenopettajalla, luokanopettajalla, ryhmänohjaajalla, erityisopettajalla, opolla, rehtorilla, huoltajilla ja ennen kaikkea opiskelijalla ja oppilaalla itsellään.

Kun jaamme havaintojamme ja kokemuksiamme, voimme rakentaa kokonaiskuvan, joka auttaa meitä tekemään oikeita tukitoimia ja ratkaisuja oikeaan aikaan. Usein jo yhteinen keskustelu tuo selkeyttä ja suuntaa. 

 

Jokainen yritys on askel eteenpäin

 

Aina emme onnistu yhdessäkään ensimmäisellä yrittämällä eikä tarvitsekaan. Oppimisen tukeminen on usein kokeilua, säätämistä ja uuden etsimistä. Se, mikä toimii yhdelle opiskelijalle, ei välttämättä toimi toiselle. Emmehän me ole taikureita, eivät erityisopettajat eivätkä opettajatkaan. Lapset ja nuoret ovat yksilöitä.

Tärkeintä on, että emme luovuta. Kun jokin keino ei toimi, kokeilemme toista. Kun jokin ratkaisu ei toimi eikä kanna, rakennamme uuden. Yhdessä, avoimesti ja oppilaan parhaaksi.

 

Luottamus rakentuu arjen teoista

 

Yhteistyö vaatii luottamusta ja luottamus syntyy siitä, että uskallamme kysyä, kertoa ja kuunnella. Olemme rehellisiä ja avoimia. Kun lapsi tai nuori huomaa, että aikuiset tekevät töitä yhdessä hänen parhaakseen, syntyy tunne siitä, että hän ei ole yksin. Kun lukiossa ja koulussa on turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen uskaltaa ilmaista omat ajatuksensa, oppimisen tuen toimintakulttuuri kehittyy. ​Tärkeää on luoda yhteiset, selkeät tavoitteet ja yhteinen suunta sekä selkeät roolit ja vastuunjako. Sen voi tehdä vaikka listauksena kaikille, joka helpottaa arkea, mikä on kenenkin vastuu ja roolijako oppimisen tuessa. Lukion ja koulujen arkihan on kiireistä.

Jokainen viesti, jokainen jaettu havainto ja jokainen yhteinen suunnitelma on askel kohti vahvempaa tukiverkkoa. Oppijat ovat yksilöitä, ja niin ovat myös heidän tarpeensa. Yhteistyö mahdollistaa sen, että tukitoimet voidaan suunnitella juuri kyseisen lapsen ja nuoren tilanteeseen sopiviksi. Kun mukana on eri alojen asiantuntijoita, voidaan huomioida sekä oppimisen, hyvinvoinnin että arjen sujuvuuden näkökulmat, jos tarve sitä vaatii. Näin on oppimisen tuessakin, kukaan ei pärjää enää yksin ja erityisopettajia todella tarvitaan asiantuntijoina kouluissa ja lukioissa. 

Yksilöllinen tuki ei tarkoita yksin tekemistä – se tarkoittaa yhdessä ajattelemista.
Varhainen puuttuminen ei tarkoita ongelmien etsimistä, vaan mahdollisuuksien luomista. Se on viesti: "Huomasin sinut. Olet tärkeä. Haluamme, että onnistut."

 

Mukavaa syksyn alkua kaikille!

Lisää konkreettisia keinoja ja tukilistauksiakin arkeen löytyy tietokirjastani Laaja-alaisen erityisopetuksen käsikirja.