Hallituksen esitys lukion oppimisen tuesta ja paljon kysymyksiä ilmassa?

 

Hallituksen esitys oppimisen tuesta ja mahdolliset vaikutukset työhöni lukiossa

 

Nyt ollaankin jo kesän kynnyksellä ja ansaittu loma häämöttää. Koko lukuvuoden olen saanut tehdä työtä, josta pidän yli kaiken. Saan tehdä työtäni lukiossa ennaltaehkäisevällä työotteella, ettei suurempia haasteita, putoamisia ja keskeyttämisiä pääsisi syntymään. Tosin liian pienet resurssit ovat yhtenä haasteena, kuten monessa muussakin lukiossa.

Kaikeksi onneksi ennaltaehkäisevää työotetta mahdollisesti aletaan painottaa myös peruskoulussa uuden esityksen myötä. Onhan se ollut siellä ennenkin, mutta se on jostain syystä jäänyt lapsen kenkiin. Olen kirjoittanut tietokirjoja ja artikkeleita, jotka ovat työnkuvan kautta korostaneet ennaltaehkäisevää työotetta erityisopettajan työssä sekä ylipäätään oppimisen tuesta ja saanut onneksi tehdä sitä työtä yläkoulun laaja-alaisena erityisopettajana pitkän uran. Ja se on kantanut hedelmää saadessani nyt lukiossa työskennellä entisten oppilaideni kanssa uudestaan. Hieno juttu, että tähän aletaan kiinnittää entistä enemmän huomiota peruskoulussa, jotta vältyttäisiin lisääntyvältä korjaavan tuen määrältä. Korjaava tukihan on huomattavasti kalliimpaa kuin ennakolta ajoissa tuettu. Ei pelkästään rahallisesti, vaan lasten ja nuorten minäkäsityksen ja itsetunnon näkökulmasta. Parannuksena peruskoulussa esitetään myös erityisopettajien ja muidenkin opettajien hallinnollisen byrokratian eli paperinpyörittelyn vähentämistä toisin sanoen pedagogisten asiakirjojen määrän vähentämistä. Loistava uudistusesitys! Tästä varmasti irtoaa lisää aikaa ja voimia sille tärkeimmälle eli oppilaille, jos tämä toteutuu.

 

Mitä ovat tehtäväni lukiossa?

 

Lukion erityisopettajan tehtäviäni ovat muun muassa opiskelustrategioiden ja - taitojen opettaminen, oppimisen vaikeuksia ennaltaehkäisevä työ sekä oppimisvaikeuksien varhainen tunnistaminen.  Minun yksi päätehtävistäni on auttaa opiskelijoita kehittämään omia opiskelumenetelmiään ja -taitojaan, joilla kompensoida oppimisvaikeuksia, ja suunnitella ja seurata nuoren tarvitsemia oppimisen tuen järjestelyjä. Minun täytyy olla jatkuvasti kartalla uusista menetelmistä ja kehittää niitä sekä osaamistani kokoajan lisää. 

Opiskelustrategiat ovat aina yksilöllisiä jokaisella opiskelijalla, on kyse sitten lukivaikeudesta, neurokirjon tai ylipäätään toiminnanohjauksen ongelmista, muista oppimisen haasteista tai opiskelijalla ei vain opiskelutekniikat ja -taidot ole vielä kehittyneet, joka on nykyään tosi yleistä lukiossa eli nuori ei vain hallitse opiskelustrategioita. Erityisopettajalla täytyy siis olla kattava työkalupakki omassa varastossaan. Lisäksi organisoin oppimisen tukea lukiossani ja tiedotan lukiolaisia oppimisen tukeen liittyvistä asioista, kuten aineenopettajiakin useamman kerran kuussa, jossei välillä viikossakin. Teen erityisjärjestelyjen vaatimat lausunnot ylioppilaskokeisiin YTL:lle eli ylioppilastutkintolautakunnalle. Olen siis se henkilö, joka organisoi koko prosessin lukiossa. Minun tehtäväni on myös tukea ja konsultoida aineenopettajia heidän työssään niin, että tuen muodot ovat tehokkaita, riittäviä ja oikea-aikaisia oppitunneilla ja koetilanteissa. Olen myös opiskelijan ja opettajan välissä avaamassa ymmärrystä ja helpottamassa kohtaamista esimerkiksi neurokirjoon kuuluvan opiskelijan kuormitustilanteista ja muissa tuen tarpeista tai kertomassa, millainen lukituki tehoaa kenellekin. Minun pitää hoitaa myös oppimisen tuen tiedonsiirto ja nivelet lukion ulkopuolisten oppilaitosten kanssa sekä lukion sisällä aineenopettajille. Teen sitä joka ikisen jakson vaihtuessa lukion sisällä. Lisäksi lukion oppimisen tuki ja pedagogiikka ovat kehitysvaiheessa eli siinä erityisopettajan rooli on luonnollisesti melkoisen suuri.

Nykyinen lukion tuen järjestelmä perustuu siihen, että erityisopetus ja muu oppimisen tuki toimivat joustavasti rinnakkain eikä tuen vahvistuminen edellytä hallintopäätöstä. Erityisopettajat ja aineenopettajat tekevät yhdessä töitä nuorten oppimisen hyväksi.  Nykyisin tuen resurssi saadaan kohdistettua hyvin opiskelijan kanssa tehtävään työhön, joka on kaiken keskiössä. Onneksi selviän lukiossa pienemmällä byrokratialla kuin ollessani peruskoulussa ja siitä liikenevän ajan annankin mieluummin lukiolaisille kuin tietokoneelle.

 

Mutta mitä tapahtuikaan?

 

Olen lukenut useampaan otteeseen vähän epäuskoisena hallituksen esitystä lukion oppimisen tuen uudistuksesta. Minä olen itse uudistusmielinen kehittäjätyyppi ja käsittääkseni seuraan tiiviisti aikaani ja luen uusimpia tutkimuksia sekä artikkeleita, mutta mitä ihmettä on tapahtumassa? Olen tipahtanut kärryiltä. Nimittäin rinnakkain aineenopettajien kanssa tehtävä tuki, joka vahvasti perustuu ennaltaehkäisyyn ja siihen, että jokaisella on matala kynnys saada ajoissa apua, on mahdollisesti kaatumassa. Miksi tulkitsen näin? Sekä SLEO (Suomen lukioiden erityisopettajat ry) ja Karvi ovat molemmat tehneet aiemmin tänä lukuvuonna tahoillaan resurssikyselyn, jonka mukaan lukioiden erityisopettajilla on jo nyt selkeitä resurssipuutteita. Sen tiedän omasta työstänikin, jota yritän tehdä parhaani mukaan, miten resurssit antavat myöden eikä todellakaan ole ongelmia, mitä tekisi työpäivien aikana, päinvastoin. En vain ehdi yksinkertaisesti tehdä tällä hetkelläkään kaikkea sitä mitä pitäisi. Nyt hallitus miettii lisävelvoitteita, jotka perustuvat byrokratian lisääntymiseen ja hallintopäätökseen eli minulta entisestään vähenisi työaika näin ollen opiskelijoiden kanssa. Näinkö on?  Eniten siis mietityttää hallinnollinen päätös, joka käytännössä lisää erityisopettajan tietokoneen kanssa työskentelyä, koska mehän sen käytännössä suunnittelemme ja teemme ja rehtorit tai joku muu toimii leimasimena. Olen yrittänyt käydä läpi hallituksen esitystä enkä saa vastauksia kaikkiin kysymyksiini, joita päässäni pyörii. Ymmärrän ajatuksen toki tuen yhtenäistämisestä, mutta en ymmärrä sitä miksi se tehdään tällä tavoin ja tällaisella kiireellä? Minusta olisi parempi tutkia asiaa kunnolla, keskustella asiasta tietävien ja toimivien kanssa, jotta saataisiin mahdollisimman laadukasta jälkeä, joka tukisi mahdollisimman laajasti ja oikeudenmukaisesti kaikkia tukea tarvitsevia. Kaiken kaikkiaan lukiossa tuen tarve on lisääntynyt todella paljon verrattuna entiseen. 

Ennaltaehkäisevä tuki lukiossa

Ennaltaehkäisevät tukitoimet ja matalan kynnyksen pääsy mahdollisimman varhaisessa vaiheessa erityisopettajan luo torjuvat tehokkaimmin ongelmien kasvamista. Jos opiskelija saa tarvitsemansa tuen jo heti haasteiden ilmaantuessa, opiskelijan tilanne ei ehdi vaikeutua ja moninkertaistua. Tarkoittaako hallintopäätös sitä, että resurssia annetaankin pääsääntöisesti hallintopäätöksen saaneille opiskelijoille joka kohdentuu korjaavaan työhön? Minulla erityisopettajana ei ole koulutusta opettaa esimerkiksi pitkää matematiikkaa, englantia, fysiikkaa tai biologiaa. Jos hallintopäätös pitää lukiossa tehdä eikä opiskelija suoriudu oppivelvollisuudesta ilman erityisopettajan jatkuvaa oppiainekohtaista tukea, koska hänellä ei ole riittäviä taitoja, edellytyksiä, eikä motivaatiota selvitä lukiosta alanko siis opettamaan oppiaineita näille nuorille? Jos esimerkiksi opiskelija on laskenut alakoulun matematiikkaa yläkoulussa yksilöllisten tavoitteiden mukaan ja tulee lukioon, mitkä ovat edellytykset selvitä lukion matematiikasta ja edessä ovat vielä YO-kirjoitukset ja pohjalla on aito matikkavaikeus = dyskalkulia? Samaisella nuorella saattaa olla laajoja oppimisvaikeuksia, suppea sanavarasto, prosessointi hidasta ja luetun ymmärtäminen vaikeaa sekä vieraiden kielten oppiminen todella haastavaa. Miten toimin ja autan tätä nuorta? Tälläisellä profiililla lukiossa tarvittavat taidot kuten luetun ymmärtäminen ja tekstin tuottaminen ovat myös yleensä haasteena. Erityisopettajana minuun on sisäänrakennettu halu auttaa, mutta missä menee raja, etten enemmänkin aiheuta liikaa stressiä, ahdistusta ja vaikeuksia nuorelle? Lukiossa ei voi yksilöllistää oppiaineita kuten peruskoulussa tai ammattiopistossa. Tämä vain on todellisuutta nykylukioissa varsinkin ns matalan sisäänpääsykeskiarvon lukioissa, joita taitaa suurin osa Suomen lukioista ollakin. Millä resursseilla ehdin tehdä enää muuta tärkeää työtäni muiden opiskelijoiden kanssa tai otan kokonaisuuden lukiossa haltuun, jos teen lukiossa pääsääntöisesti ns erityisluokanopettajan työtä. Minusta tuntuu, että tämä voi tulla lukioille kalliiksi, jo siitä näkökulmasta, että ennaltaehkäisevä tuki vähenee, joka lisää korjaavan ja sen kalliimman työn määrää. Perusopetuksessa yritetään vahvistaa ennakoivaa tukea ja meillä vähentämään? Ymmärsinkö käytännössä asian oikein? Koska niitä resursseja ei ole luvassa, päinvastoin kun kuuntelee uutisia ja kuntien tilanteita. Onko kaikilla Suomessa asuvilla nuorilla valmiudet suoriutua lukio-opinnoista? Tarvitseeko edes olla? Minä en selviäsi edes yksityisopetuksella opiskeluista esim sähköpuolella ammattiopistossa, vaikka kymmenen erityisopettajaa pitäisi kädestäni. Olen nähnyt sitä oppimateriaalia ja se menee ihan yli hilseeni. 

Pitkään työtä tehneenä erityisopettajana en ymmärrä tätä yhtälöä. Meille lukioon tulee iso joukko uusia opiskelijoita syksyittäin, jotka siirtyvät oppimisen tuen piiriin vasta lukiossa. Nämä nuoret ovat perusopetuksessa pystyneet kompensoimaan haasteitaan, mutta eivät enää opintojen vaativuuden lisääntyessä pystykään siihen ja taustalla on yleensä selvittämättömiä oppimisvaikeuksia, pääsääntöisesti lukivaikeuksia, mutta myös muita haasteita kuten neurokirjon haasteita, laajoja oppimisvaikeuksia, laaja-alaisia kielellisiä häiriöitä, motivaatio-ongelmia yms. Opiskelijoiden tuen tarve ilmenee osalla vasta lukiossa. Pyrimme erityisopettajina heti alusta alkaen nappaamaan heidät kiinni ja tukemaan heitä lukiossa. 

Nivelvaiheessa mahdollisimman nopeasti lukion alkaessa tarvitaankin erityisopettajien asiantuntemusta ja ammattitaitoa, etteivät ongelmat kasvaisi näillä opiskelijoilla liian suuriksi. Mutta jääkö minulla enää aikaa tälle työlle? Kuinka moni alkaa nyt tippua lukiosta ja kuinka paljon korjaavan työn määrä kasvaa? Tällä hetkellä lukion erityisopetus on kaikkien oikeus ja sen piiriin pääsee joustavasti. Minusta malli on todella toimiva ja joustava. Lukioissa on alettu eriyttämään, käyttämään struktuureja ja tukiopetusta. Monissa lukioissa on erilaisia tukipajoja ja useissa tukikursseja kuten erityisopettajan vetämiä opiskelutekniikan kursseja sekä aineenopettajien pitämiä matematiikan, äidinkielen tai vaikka englannin tukikursseja, joissa usein erityisopettajat ovat omalla osaamisellaan tukena. Nämä ovat yleisiä ja todella hyviä tukikeinoja opiskelijoille lukiossa. Loppuvatko nämä todella hyvät ja lukiolaisia tukevat kurssit kaiken tämän keskellä eli riittävätkö rahat, jos resurssit kohdistuvat hallintopäätöksen saaviin opiskelijoihin?

 

Muuttuuko lukion tehtävä?

 

Lukion tehtävänä on antaa opiskelijalle valmiudet aloittaa korkeakoulututkintoon johtavat opinnot yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Meidän tulee noudattaa lukion opetussuunnitelmaa ja päälle päätteeksi taustalla odottavat YO-kirjoitukset. Kuten aiemmin mainitsin, kumpaakaan ei voi yksilöllistää.

Nykyinen lukiolainsäädäntö mahdollistaa lukiossa opiskelijalle paljon opiskelun joustoja: lukiossa on sisäänrakennettu “yksilöllistäminen” siten, että 1⁄3 pakollisista ja syventävistä opintojaksoista saa olla suoritettu arvosanalla 4, oppiaineissa on käytössä eriyttäminen ja oppimisvaikeuksien huomioiminen, käytössä on erityisjärjestelyt kokeissa (esim. lisäaika ja/tai pienryhmätila) lukioaikana sekä ylioppilaskokeissa, opintojen hajauttaminen 2 - 4 vuoteen on mahdollista ja opiskelijalla on oikeus saada oppimisen tukea ja erityisopetusta tarpeidensa mukaan oppiaineita kuitenkaan yksilöllistämättä. Näiden tukitoimien ansiosta nuoren, jolla on oppimisvaikeuksia, on mahdollista suorittaa lukio, mikäli hänellä on riittävät oppimisvalmiudet, hän hallitsee peruskoulun oppimäärän ja hän on motivoitunut ja osallistuu opetukseen. (lainattu SLEO-lausunto 13.5.2024)

 

Kysymyksiä ja ihmettelyä lisää? Onko ratkaisuja?

 

Kenelle hallintopäätös tehdään?

Mitä, jos nuori keskeyttää opintonsa liian vaativina? Jatkaako hän enää missään? Ammattiopistossa on osatutkintoja yms, joilla varmasti työllistyy paremmin. Lukiossa ei ole ja oppivelvollisuus on ohi? Mitä sitten?

Hallituksen esityksessä sanotaan ”hyväksyttävillä tulee olla riittävät edellytykset suoriutua lukion oppimäärän opinnoista”: Mitä ovat nämä riittävät edellytykset ja kuka tekee kriteerit, millä työkaluilla? Minä en erityisopettajana halua luoda epärealistista kuvaa selviämisestä, jos tiedän, että se haastaa liikaa ja syö nuoren itsetuntoa. Kuka siitä vastaa? Lukio ei ole helppo koulu, vaan vaativa ja tiedän, että joka lukiossa kehitetään oppimisen tukea tällä hetkellä parhaalla mahdollisella tavalla ja tarkoitusperät ovat hyvät. Aidosti halutaan auttaa, eriyttää ja tukea opiskelijoita, mutta mitä ovat ne ei riittävät edellytykset, joilla emme pysty vastaamaan nuoren tukeen. Miten varmistetaan, että lukioon hyväksyttävillä on riittävät edellytykset suoriutua lukion oppimäärän opinnoista? Miten toimitaan, mikäli näin ei ole?

Toivottavasti näihin löydetään oikeasti nuoria tukeva ja hyvä ratkaisu, ettei ilmaan jää liikaa epäselvyyksiä meillä, jotka haluamme auttaa aidosti nuoria selviämään lukiopolullaan.

 

Aurinkoa kaikille loppukevääseen, Tiina

 

Kattavammin aiheesta lisää löytyy lähteenä käytetystä:

SLEO ry:n lausunto Hallituksen esityksestä eduskunnalle lukiolain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi (13.5.2024)

https://drive.google.com/file/d/1jraLpZXulIt6_SgtWm-23_zAoULIUzB4/view