Ennaltaehkäisyä lukiossa ja erityisopettajan työn mahdollisuuksia

 

Ennaltaehkäisyä lukiossa ja erityisopettajan työn mahdollisuuksia

Minua on jo peruskoulussa työskennellessäni kiinnostanut ennaltaehkäisy ja käytimmekin paljon ennaltaehkäisyä peruskoulussa. Nyt se on mukana myös hallituksen esityksessä eduskunnalle lukiolain muuttamiseksi oppimisen tuesta. Näin se on esityksessä kirjattuna.

”Pääpaino oppimisen tuen ja ohjauksen kokonaisuudessa olisi ennaltaehkäisevässä oppimisen tuessa.”

Onhan selvä, jos käytämme ennaltaehkäisyn keinoja, vältämme lisääntyvää korjaavan työn määrää. Jos laajoja vaikeuksia pääsee tulemaan, sillä on opiskelijan kursseilta opinnoista selvitymisen ja itsetunnon heikentymisen lisäksi myös taloudellisia vaikutuksia. Asialle on siis pyrittävä lukioissa tekemään jotain. Se on opiskelijoiden etu sekä helpottaa opettajien omaakin työtä.

Tuen tehtävä onkin ennaltaehkäistä oppimisvaikeuksia kuin myös toiminnanohjauksen kuin sosioemotionaalisia haasteita ja puuttua niihin mahdollisimman varhain. Lisäksi tuen tehtävä on ennaltaehkäistä niiden monimuotoistumista. Nämä ovat juuri niitä kohtia, joihin meillä erityisopettajilla on koulutus ja osaaminen. Mitä enemmän erityisopettaja pystyy panostamaan myös pedagogiseen ennaltaehkäisyyn, sitä vakaampi on lukion pedagoginen perusta.

Ennaltaehkäisy edellyttää suunnittelua, aikaa, pedagogista osaamista ja selkeää tavoitteiden asettelua. Siihen vaikuttavat opetussuunnitelma, joka määrittää tavoitteet, sekä oppimisympäristö, lukion toimintakulttuuri ja koko. Pedagoginen ennaltaehkäisy lähtee aina opiskelijan tuen tarpeesta ja oppimisen esteistä.

Ennaltaehkäisyn onnistumisen edellytykset lukiossa ovat yhteistyö, yhteiset säännöt ja johdonmukainen toiminta, joita jokaisen lukiossa toivoisi tukevan ja edistävän omalla työpanoksellaan. Ennaltaehkäisyllä tuetaan samalla hyvinvointia ja autetaan kaikkia onnistumaan. Laadukas pedagogiikka jo pelkästään tukee asiaa.

Signaalit

                                            Tankarin majakka, Kokkola. 

Erityisopettajana kuulee ja näkeekin huolia sekä epäkohtia, mitä lukiossa esiintyy niin opiskelijoiden ja ryhmien kuin vaikka ihan lukion toimimattomien käytänteiden kautta, jotka haittaavat opiskelijoiden opintoja. On tärkeää panna merkille ne signaalit, jotka enteilevät haasteita ja muutoksen tarpeita opiskelijoilla ja ryhmissä. Signaalit ovat useimmiten negatiivissävytteisiä, mutta ne kertovat, etteivät nykyiset keinot enää toimi tai riitä lukiossa tai ryhmässä. Vahvat signaalit näkyvät kaikille, ja ne onkin helppo jokaisen havaita. Huolenaiheita huomaa niin tarkkailemalla tai opettajainhuoneessa kuuntelemalla, konsultaatiotilanteissa sekä vanhempia ja oppilaita kohdattaessa. Näissä tilanteissa erityisopettajan ja rehtorin yhteistyö ja keskustelu on tärkeää.

 

Tiedonsiirto ja nivelvaiheet

Suurempia linjoja ennaltaehkäisyn keinoissa ovat mm ryhmien tasaamiset, tiedonsiirto, lukujärjestysten ja ryhmien tarkempi pohdinta pedagogisesta näkökulmasta sekä seulat ja testit niin lukemisessa, kirjoittamisessa kuin matematiikassa.

Tiedonsiirtotyö on peruskoulun ja lukion nivelvaiheessa ensiarvoisen tärkeää. Keskisuuressa kaupungissa se onkin vielä suht helppoa, koska suurin osa opiskelijoista tulee samasta kaupungista. Itse lähetän mm tiedon siirtolomakkeen yläkoulujen erityisopettajille kaupungissa ja listan siirrettävistä pedagogisista tiedoista. Yksi malli tiedonsiirtolomakkeesta löytyy kirjasta Tunne oppilaasi, jossa on liitteenä tiedonsiirtolomake toiselle asteelle siirryttäessä. Blogin lopussa tarkemmat tiedot.

Lisäksi sovimme jo toukokuussa yhteiset tiedonsiirtopalaverit elokuun ensimmäisiin päiviin peruskoulun erityisopettajien kanssa, joissa opomme ovat mukana. Siirrettävä tieto on aina jollakin tavoin oppimisen tukeen liittyvää, joten koen olevan tärkeää, että juuri erityisopettajat hoitavat sitä eikä tieto tule toisen käden tietona. Muilta paikkakunnilta tulevista opiskelijoista soitan suoraan erityisopettajille. Tänäkin syksynä oli melkoinen soittorumba, mutta se kannattaa ja kantaa aina hedelmää. Itse istun lisäksi jaksojen vaihteessa opettajien kanssa alas käyden läpi opetettavien opiskelijoiden oppimisen ja toiminnan ohjaukseenkin liittyvät haasteet. Tiedonkulku lukion sisällä on aina opiskelijan oikeus ja opettajankin etu.

Lukitestaukset, tukikurssit ja ryhmien tasaamiset

Luonnollisin ja perinteisin erityisopettajan ennaltaehkäisyn keino ovat lukiseulat ja -testit. Samat myös matematiikassa, mikäli näihin jää resursseilta yhtään aikaa. Myös erilaiset tukikurssit mm matematiikassa, vieraissa kielissä ja äidinkielessä sekä erityisopettajien vetämän erilaiset oppimaan oppimisen kurssit heti lukion alkuvaiheessa tukevat varmasti paremmin tuen tarpeessa olevien opiskelijoiden selviytymistä ja itsetuntoa lukiossa ja ennalta kuin ilman niitä.

Ryhmien tasaaminen jaksojen vaihteessa helpottaa niin opiskelijoita kuin opettavaa opettajaa. Tässä on hyvä olla yhteistyössä joko rehtorin tai jonkun muun, joka tietää raamit ryhmien tasausten mahdollisuuksille ja on primuksen oikeudet.

Vanhempainillat ovat loistava keino olla mahdollisimman varhain tuettavien nuorten vanhempien kanssa yhteistyössä. Vanhemmat ovat kuitenkin ne nuoren parhaat asiantuntijat ja keskustelut heidän kanssaan auttavat usein paljonkin eteenpäin oppimisen tai vaikka toiminnanohjauksen haasteissa. Parasta olisi olla mukana jo nivelvaiheen vanhempainilloissa, joissa voisi erityisopettajana avata se, mitä lukio vaatii ja samalla voisi keskustella peruskoulun ns erityisen tuen vanhempien kanssa, mitkä ovat selviytymismahdollisuudet lukiossa. Osalla ovat hyvät ja osa vaatii vielä kypsymistä.

 

Konsultointia ja yhteistyötä koulun sisällä

 

Jo pelkästään sillä, että jokainen opettaja ottaa opiskelijoihin liittyvät huolensa puheeksi erityisopettajan kanssa mahdollisimman varhain, on suuri ennalta ehkäisevä vaikutus. Yhdessä voidaan pohtia keinoja, joilla oppimisen esteet saadaan ylitettyä ja joilla oppimiseen liittyvät pulmat saattavat olla ratkaistavissa

Kirjoitin yllä signaaleista. Niistä yleensä keskustelee rehtorin kanssa, mutta hyvä tuki voi olla lukiossa erilaiset pedagogisen tuen ryhmät, joissa on aineryhmäedustajat, erityisopettajat ja mahdollisesti rehtorikin mukana keskustellen sen hetkisistä tarpeista ja niiden kehittämisestä.

Oppitunneilla luonnollisesti hyvät struktuurit ja eriyttämisen keinot tukevat ennalta suunniteltuna koko ryhmää eivät vain tuettavia. Jo pelkästään pedagogisesti suunnitellut istumapaikat auttavat oppimisen tuen tarpeessa olevien lisäksi niitäkin opiskelijoita, jotka eivät tunne ketään uudessa ryhmässä. Varsinkin suurissa lukioissa ryhmät ja luokat vaihtuvat jaksoittain, joten tämä tukee myös ryhmäytymistä. Opettajankin on helpompi näin tutustua jatkuvasti vaihtuviin opiskelijoihin edes hieman paremmin ja näin se auttaa arviointihetkelläkin. Lisää struktuureista ja eriyttämisen keinoista olen kirjoittanut ja tehnyt listojakin aiheista kirjaani Laaja-alaisen erityisopetuksen käsikirja.

Kun ennakoimme ja ennaltaehkäisemme tuemme koko lukiota emme vain tuen tarpeessa olevaa, vaan myös sitä lahjakkaampaakin.

 

 

Mukavaa syksyn jatkoa kaikille, Tiina 😊

 

Lähteinä käytetty:

Huhtanen, K. 2011. Tehostettu tuki perusopetuksessa. Työvälineeksi pedagoginen ennakointi. Jyväskylä: PS-kustannus.

Roiha, A. & Polso, J. 2024. Tunne oppilaasi. Oppilaantuntemus opetuksen kulmakivenä.

Vitka, T. 2021. Laaja-alaisen erityisopetuksen käsikirja. 2. painos. PS-kustannus.